Kun kysytään ihmiseltä mitä hän arvostaa elämässään, niin terveys nostetaan kärkipäähän.
Mutta arvostaako yhteiskuntamme heitä, joiden ammattitaitoa tarvitaan silloin kun terveyden kanssa tulee ongelmia, vakavia tai vähemmän vakavia?
On uskomatonta miten Suomessa on päästetty hyvinvointimme kannalta aivan keskeinen alue näin pahaan kriisiin, että hoitajat pitää lailla pakottaa töihin.
Potilasturvallisuus on äärimmäisen tärkeä ja teho-osastoihin kohdistunut lakkouhka oli monille, myös minulle liikaa. Jos syöpätautien ja sydänkirurgian leikkaukset, äkillisten sairauskohtausten ja liikenneonnettomuuksien takia tehtävät päivystysleikkaukset olisi ollut mahdoton toteuttaa, niin kyllä se vaan on ihmishengillä pelaamista, mitä en voi hyväksyä. Tämä työtaistelu oli poikkeuksellinen juuri sen takia, että se kohdistettiin juuri siihen työhön, joka on kaikkein leimallisimmin hengen ja terveyden turvaamiseksi edellyttävää suojelutyötä.
MUTTA mitä seuraa nyt tästä pakkolaista?
KAAOS.
Vielä suurempi kriisi ja ihmishenkien menetys. Joukkoirtisanoutumiset etenevät. Kukaan ei halua tulla alalle, jossa palkkaus on työn vaativuuteen nähden liian pieni, työ raskasta ja vielä PAKOTETAAN lailla töihin. Tämä on hoitoalalle karmiva isku ja tästä seuraa kaaos ja ihmishenkien menetyksiä.
Tilannetta ei koskaan olisi pitänyt päästää tällaiseen tilaan, että joudutaan ottamaan näin äärimmäisen kovat panokset työtaistelussa käyttöön, mikä aiheutti tämän lain, jota ei myöskään olisi pitänyt hyväksyä, koska seuraukset ovat myös erittäin vakavia ja sotivat monia arvoja ja hoitajien perusoikeuksia vastaan.
Miksi asiaa ei ole hoidettu aiemmin, kun aivan hyvin on tiedetty tilanteen vakavuus ja hoitajapula? Silloin kun tärkeä yhteiskunnan peruspilari on murtumispisteessä, niin hallituksen olisi pitänyt tehdä kaikkensa sen korjaamiseksi.
Myös ammattiliitoilta odotan vastaantulemista, että päästäisiin eteenpäin. Kaikkea ei voi kerralla saada vaatimusten mukaiseksi, mutta huomattavasti paremmaksi tilanne voidaan ja pitääkin saada.
Nyt täytyy laittaa asiat kerta kaikkiaan tärkeysjärjestykseen. Ihmiset maksavat veroja siitä, että tässä maassa julkiset palvelut toimivat liittyen terveyteen, turvallisuuteen, hyvinvointiin, sivistykseen jne.
Niihin täytyy löytyä rahaa ja kaikki muu maailmanparantaminen jäihin siksi aikaa, että saamme parannettua oman yhteiskuntamme tilan kestäväksi.
Samaan aikaan myöskään pelko ja tuska siitä saako asianmukaista hoitoa, ei voi olla se, mitä Suomen kaltaisessa maassa kuuluu vakavasti sairaan tai onnettomuudessa loukkaantuneen potilaan ja hänen läheistensä joutua miettimään heitä kohdanneen vakavan kriisin äärellä.
