Sivistys ja kulttuuri

Sivistys voi olla myös katoavaa ja se suunta on näkyvissä Suomessa nyt monella tasolla - koulutustason heikentymisessä ja sielunsivistyksen puutteessa. Koulutusjärjestelmämme on romahtanut. Oppimistulokset ovat laskussa, peruskoulusta valmistutaan hyvin puutteellisella osaamistasolla ja jopa lukutaito on heikko. Heikko lukutaito tarkoittaa myös suppeaa sanavarastoa ja kun sanavarasto on kapea, rajoittaa se asioiden ymmärtämistä ja monimutkaisempien aiheiden ratkaisukykyä. Sanavarastoltaan rajoittunut ihminen jää ulkopuoliseksi monissa asioissa ja köyhtyy henkisesti. Siksi aihe on niin tärkeä.
Koulutustason lasku vaikuttaa työllisyyteen, talouteen, innovaatioihin ja syrjäytymiseen. Se on siksi suurimpia yhteiskuntaamme uhkaavia ongelmia ja alkaa jo peruskoulusta.

Peruskoulun ongelmat korjattava

Pelkkä raha ei ongelmia korjaa, vaan on peruttava huonot uudistukset ja palattava siihen mikä toimii.

• Vaatimustaso on palautettava. Numeroarvostelu täytyy olla käytössä ja niiden täytyy kertoa todellisesta osaamisesta. Ei "armovitosia" eikä liian hyviä numeroita myöskään yläpäästä.
• Inkluusio on kaunis ajatus, mutta ei toimi käytännössä. Erityisluokat takaisin - se on erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden oikeus ja etu.
• Itseohjautuvuudesta kohti opettajavetoisuutta. Koulun rajattomuus on ollut vahingoksi.
  Koulun ja kodin välinen yhteistyö on tärkeää, mutta koulua ja opettajia ei voi syyttää, jos ongelmat ovat jossain muualla. Lapsen ja nuoren pääsiallinen kasvatustyö tehdään aina kotona. Koulu osallistuu kasvatustyöhön, mutta ei kanna siitä päävastuuta, vaan se on kodin tehtävä. Opettajilta ja koululta ei voi siis vaatia asioita, jotka täytyy huolehtia kotona.
• Koulutyö pitää rauhoittaa. Kännykät reppuun koulupäivän ajaksi. Vähemmän pelaamista ja digilaitteiden käyttöä. Lasten ja nuorten addiktio erilaisiin älylaitteisiin on jo nyt vakava ongelma eikä ole mitään järkeä edistää asiaa tuomalla samaa kouluympäristöön.
  Lukutaitoa oppii lukemalla ja kirjoitustaitoa kirjoittamalla, ei erilaisia laitteita räpläämällä. Digi ja mobiili eivät tehneet oppimista autuaaksi. Oppimisen ja onnistumisen tunteita ei pidä maanitella pelaamalla.

Ammattikoulutus tarvitsee kunnianpalautuksen

Suomen henkinen ilmapiiri suosii ja arvostaa lähinnä korkeakoulututkintoja, vaikka meillä tarvitaan osaamista nimenomaan erilaisilla "duunarialoilla".

• Ammattikoulutuksen lähiopetustunteja on välttämätöntä lisätä. Tällä hetkellä kolmen vuoden koulutus täynnä ilmaa ei motivoi. Koulutuksen voisi tiivistää kahteen vuoteen, jolloin se on tehokasta ja motivoivaa.
• Myös ammattikoulussa täytyy olla peruskoulun tavoin osaamistakuu. Todistusta ei voi antaa, jos riittävää oppimista ei ole saavutettu. Ammattitutkinto ei auta, jos työelämässä vaadittava osaaminen puuttuu. Vaatimustaso täytyy palauttaa.
• Koulutuksen painopisteitä on osattava muuttaa ajoissa ja suunnata koulutus aloille, joille on selkeästi kysyntää.
• Koulutuspolitiikassa tehtävät jatkuvat muutokset ja poukkoilu uuvuttaa opettajat ja alan houkuttelevuus on vähentynyt.
• Suomessa täytyy alkaa puhua kunnioittavammin myös ammattikoulutuksen osaajista eikä vähätellä ja arvottaa heitä koulutustason mukaan. Duunarialat ovat yhteiskunnan toimivuuden kannalta todella tärkeitä. Työvoimapulaa ei ratkaista kehitysmaista tulevalla maahanmuutolla vaan tekemällä järkeviä koulutuspoliittisia päätöksiä ja tekemällä alat houkuttelevammiksi. Tähän liittyy niin palkkaus, olosuhteet kuin veropolitiikka.

Yliopistot ja ammattikorkeakoulut

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen toiminnan edellytykset on saatava kuntoon ja kehittämisen on oltava pitkäjänteistä.
Huolestuttavaa on kuitenkin akateemisen vapauden tietoinen häivyttäminen. Osa opiskelijoista tulee pönkittämään omaa ajatusmaailmaansa eivätkä oppimaan uutta. Jos opetus ei miellytä ja sovi omaan ideologiaan, tai opettajan sukupuoli on väärä (yleensä vanhempi, vaikkakin ansioitunut mies), siitä valitetaan.
Yliopistoissa alkaa jo olla "vääriä tutkimustuloksia" eikä kaikkia aiheita saa edes tutkia. Yliopistomaailmassa syntynyt henkinen virtaus "kieltämisen kulttuuri" tekee vakavaa jälkeä myös Suomen yliopistoissa. Yliopistoissa harjoitettavaan poliittiseen "edistyksellisyyteen" kuuluu myös "oikeiden" ja "väärien" mielipiteiden erottaminen sekä vaatimukset "turvallisista tiloista". Tämä voi johtaa hyvin kohtalokkaisiin seurauksin, uhatessaan ajattelun ja keskustelun vapautta yliopistoissa, siis vapaata tieteenharjoitusta akateemisen elämän ytimenä.

• Meidän täytyy puolustaa akateemista vapautta yliopistoissa tai sivistyksemme näivettyy.

Kulttuuri

Kulttuuri luo hyvinvointia ihmisen elämään ja kehittää luovaa yhteiskuntaa. Meidän täytyy pitää huolta kulttuurin alueellisesta saavutettavuudesta. Kulttuurin määrärahoja on ohjattava enemmän maakuntiin eikä keskittää

Olen kirjoittanut osan puolueemme Media- ja kulttuuripoliittisesta ohjelmasta.
Kulttuurin alueellinen saavutettavuus on tärkeää. Meillä on lahjakkaita taiteentekijöitä ympäri Suomea, eikä ole mitään syytä keskittää kulttuuriresursseja vain Helsinkiin. Turun kaupunginteatterissa esitetty Aulis Sallisen "Punainen viiva"-ooppera oli loistava esimerkki siitä, miten maakunnissa voidaan tehdä erittäin laadukkaita produktioita kun myös sinne ohjataan varoja. Osaamista kyllä riittää. Tämä tuo hyvää "pöhinää" paikkakunnalle, innostaa ja yhdistää paikallisia tekijöitä - ammattilaisia ja harrastajia. Onnistunut kokemus luo taas uutta ja nostaa alueen kulttuuriprofiilia ja kiinnostusta.

Olin Panu Hietanevan haastattelussa Radio Helsingin "Kulttuuripuolue"-podcastissa ja se on kuunneltavissa täältä: https://cdn.radiohelsinki.fi/podcasts/2023/20230323_Kulttuuripuolue_Perussuomalaiset_Master.mp3?fbclid=IwAR3dQDcy9MJ8myAC36mvTkp_KptY6f-DBljlMY8w33B_sVkznLJrzARwHe8