Nämä sivut alkavat valmistautua eduskuntavaalimoodiin. Vaaliteemat tulevat pitkälti keskittymään sivistyksen(tiede, taide, kulttuuri), turvallisuuden (poliisi, pelastus, maahanmuutto ym.), talouden, yrittämisen, perhe- ja koulutuspolitiikan sekä hyvinvoinnin teemoissa. Luonto ja eläimet ovat myös sydäntäni lähellä. 

Vaikka teemoja näyttää olevan monia, tulen avaamaan kampanjassani sitä, miksi ne liittyvät niin vahvasti toisiinsa ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Pitää hahmottaa kokonaisuuksia ja asioiden syy- ja seuraussuhteita. On ymmärrettävä mitkä ovat ongelmien juurisyyt ja puuttua niihin eikä roiskia hätäisiä ratkaisuja. Politiikkaa täytyy tehdä pitkän aikavälin ajatuksella. Jatkuva poukkoilu ja politiikan ennustamattomuus tuo epävarmuutta esimerkiksi yritysten toimintaan ja vaikuttaa negatiivisesti niiden investointisuunnitelmiin. Yrittäminen Suomessa on tehty vaikeaksi, monimutkaiseksi ja kalliiksi. Täällä ei palkita ahkeruudesta, vaan rangaistaan siitä kun joku haluaa tulla toimeen omalla työllään.

 Mielenterveyden edistäminen liittyy moniin alueisiin ja näitä asioita haluan nostaa keskusteluun. Olen huolissani yhä nuorempien lasten ja nuorten henkisestä pahoinvoinnista. Masennuspotilaiden määrä kasvaa jatkuvasti ja se vie yhä useampien työkyvyn. Meidän täytyy rakentaa yhteiskuntaa, jossa mieli pysyy terveenä ja tulevaisuus toivoa ja unelmia herättävänä. Lasten ja nuorten kuuluu saada elää turvassa ja hyvin kohdeltuina ilman väkivaltaa kotona, koulussa tai kaduilla. Me aikuiset olemme vastuussa siitä, että lapset saavat rakentaa minuuttaan mahdollisimman eheäksi kohti aikuisuutta. Psykiatrian näkökulmasta kouluväkivalta on suurin lapsen kehitystä häiritsevä tekijä. Meillä ei ole varaa eikä oikeutta rikkoa aikuisuuteen kehittyvää lasta ja nuorta. Poliittisilla ratkaisuilla näihin asioihin voi vaikuttaa - luoda turvallinen ympäristö ja tukea lapsen ikää vastaavaa kehitystä. 

Myös haavoittuvassa asemassa olevien vanhusten täytyy olla hyvissä ja hoitavissa käsissä eikä heitteillä kaltoinkohdeltuina. Meillä on tässä(kin) asiassa valitettavan paljon parannettavaa. Miten Suomessa toteutuvat vammaisten oikeudet? Ovatko he tässä yhteiskunnassa tasa-arvoisessa asemassa? Olen aina halunnut puolustaa ja auttaa heitä, joille itselleen se on vaikeaa. Se halu ei ole kadonnut mihinkään - päinvastoin näen sen yhä tärkeämmäksi tehtäväkseni. 

Minulle tärkeää on puolustaa isänmaata, kotia ja kristillistä kulttuuria. Kulttuuripolitiikka leikkaa läpi monen politiikan osa-alueen. Henkisesti ja koulutuksellisesti sivistyneellä kansalla on hyvinvoiva tulevaisuus. Omaa maata, kansaa ja sen kulttuuria rakastava puolue on juuri oikea pitämään kulttuuripolitiikka esillä ja edistämään sitä. Sivistyksen vaaliminen on lahja tulevaisuudelle.

Suomi on tällä hetkellä polarisoitunut. Olemme yhteinäisiä lähinnä urheilutapahtumissa Suomea kannustamassa. Ne arvot ja se kulttuuri, jonka pohjalle tämä maa on hyvinvoivaksi rakennettu halutaan pala palalta murentaa. 
Sananvapautta ja itsemäärämisoikeutta yritetään jatkuvasti kaventa ja tuhota ihmisten identitettiä. Mitä hyvää se on saanut aikaan? Ihmiset voivat henkisesti pahoin ja normaali eläminen on tehty raskaaksi ja kalliiksi. Suomalaisen tehtäväksi on jäänyt kustantaa ylimitoitetut vihertoimet ja maksaa ulkomaalaisten elinkustannukset.

Tämän lisäksi pieni, mutta aggressiivisen äänekäs ja yllättävän paljon valtaa itsellään pitävä joukko syyllistää ja kertoo miten heidän mielestään pitää elää ja ajatella. Ihmisen pitäisi pyytää olemassaoloaan anteeksi valkoisen ihonvärinsä tähden ja koska on niin "etuoikeutettu" niin hänen oikeuksiaan ja mahdollisuuksiaan pitäisi rajata. Ei tämä ole minun näkemykseni tasa-arvosta ja lähimmäisenrakkaudesta.

Olen monipuolisesti valveutunut, poliittisesti kokenut ja työni kautta omaan laajan näköalan niin taiteen ja kulttuurin alalla, myös yhteiskunnan kysymysten äärellä.
Paitsi esiintyvänä muusikkona, kohtaan suuren kaupunkiseurakunnan työntekijänä viikoittain valtavan määrän monen ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Tutuksi ovat tulleet työtehtävät ruokakassijakeluissa, vanhusten kohtaamisessa palvelutaloissa, nuorten kanssa leireillä, lukuisten ryhmien vetämiset ja paljon muuta. Teen noin sata hautausta vuodessa ja siinä on oppinut kuuntelemaan omaisia äärimmäisessä surussa ja tuskassa. Työssäni on siis paitsi konsertoinnin glamouria suurilla areenoilla ja isojen yleisöjen edessä kotimaassa ja ulkomailla, mutta myös sitä kun mitkään sanat eivät riitä lapsensa menettäneen vanhemman surua lohduttamaan.

Näen siis elämän monia puolia ja ihmisiä, ja se on kasvattanut tahtoa tehdä töitä yhteiskunnan ja kaikkien kohtaamieni ihmisten hyväksi. Työssäni haluan vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin, jossa inhimillisyys ja lämpö täytyy olla mukana, että jokainen jaksaisi ja löytäisi toivoa tässä yhä kovenevassa maailmassa. Se ei voi olla poissuljettu arvo myöskään politiikassa.