Muutama ajatus miksi olisin hyvä eduskuntaan

1

Motiivini eduskuntaan ei ole raha eikä valta, vaan velvollisuuden tunne ja sydämen halu voida tehdä kaikkensa auttaakseen tätä maata ja sen kansalaisia. Haluan mennä eduskuntaan tekemään sen mitä pitää rohkeasti ja korkealla moraalilla. Uskallan olla eri mieltä asioista, enkä mielistele kalastellakseni ääniä ja sen olen osoittanut jo lukuisissa vaalipaneeleissa.

2

Arvomaailmani on kristillinen. Perussuomalaisten puolue on myös virallisesti kristillissosiaalinen puolue. Perussuomalaiset on suurin puolue, joka vaalii ja puolustaa kristillisiä perinteitä. Se arvopohja, jolle Suomi on rakennettu, on minulle kuin myös perussuomalaisille tärkeä.

3

Tyttäreni syntyi 810-grammaisena ja kuukaudet teho-osastolla ja sen jälkeen kasvattivat ymmärtämään, miten haurasta elämä on ja monet asiat joita pitää normaaleina elämänvaiheina, eivät menekään suunnitelmien mukaan. Elämän arvot saivat monessa asiassa uuden alun. Tämä kokemus vaikutti suuresti elämääni ja on luonut myös uutta hyvää mm. järjestämieni tukikonserttien kautta Tyksin lastenklinikalle. Moni raskaskin elämänkokemus voi luoda lopulta jotain hyvää ja auttaa toisia.

4

Opiskeluni nykyiseen ammattiini alkoi jo kouluiässä. Lukiolaisena musiikin harrastaminen oli jo ammattimaista ja vaati kurinalaista harjoittelua 6-8 tuntia päivässä. Olen siis tottunut tekemään työtä tavoitteiden ja menestymisen eteen. Olen oppinut taidealalla kestämään kritiikkiä ja koko elämäni olen esiintynyt mitä erilaisimmissa tilanteissa ja paikoissa ja paineensietokykyni on kehittynyt korkeaksi. Niitä ominaisuuksia vaaditaan myös politiikassa. Kritiikin vastaanottaminen, siitä oppiminen ja paineensietokyky. Kaikkia ei voi miellyttää ja sen takia ei voi myydä omia periaatteitaan, että yrittää luvata kaikille kaikkea, koska se ei ole mahdollista.

5

Työni seurakunnassa niin Ruotsissa kuin Suomessa on ollut taiteen ja kulttuurin tekemisen lisäksi ihmisten kohtaamista. Seurakuntatyö on kuin kuva yhteiskunnasta. Olen työni kautta tekemisissä kaikkien ikäluokkien kanssa. Lapsityössä näkee perheiden tarpeita, rippikoulutyössä pääsee sisälle nuorten ajatusmaailmaan, diakoniatyössä näkee leipäjonot ja ruokakassijakelutilaisuuksien kasvavat väkimäärät. Eläkeläiset ovat aktiivisia seurakuntalaisia ja heidän huolensa niin omasta toimeentulosta kuin jälkipolvien tulevaisuudesta koskettavat syvästi. Vanhustyön kautta on nähnyt sellaista yksinäisyyttä, jota ei toivoisi kenenkään joutuvan kokemaan missään iässä. Seurakuntatyö avaa tavalla ja toisella koko yhteiskunnan. Koen sen vahvuudeksi myös eduskuntatyön kannalta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>